Vähän ehkä  dramaattinen otsikko, i know. Ei joulu nyt ihan kaikkea pilannut, ja oikeastaan meillä oli aivan  ihana joulu ja kuten ehkä tiedätte rakastan hyggeilyä ja jos joku on hyggeilyä, niin joulu. Jouluna mä julistankin hyggeilyä ja se on aina ollut mulle enemmän fiilistelyn juhla, kuin millään tapaa uskonnollinen.

Jouluvalot, joulubiisit, läheiset, pyjamat, leffat, sauna, lepo ja hyvä ruoka siinä määrin että napa paukkuu.

Mitä se joulu sitten pilasi?

1. Palasin sokerivankilaan 

Sokeri. Vahvimpia huumeita mitä maailmasta löytyy. Kuukausien taistelu irti raskauden tuomasta sokerikoukusta palasi parissa päivässä jostain konvehtirasioiden ja joulutorttujen välimaastosta. Tätä kirjoittaessa mun tekis ihan älyttömästi mieli vetästä jonkun näkönen konvehtiboksi naamariin ja oon niin onnellinen että meidän kaapit huutaa tällä hetkellä tyhjyyttään. 

2. Turvotus on jotain loppuraskauden ja 86-v Annelin nilkkojen luokkaa

Viime aikoina oon koittanut syödä kevyemmin, vähemmän teollista ja prosessoitua ruokaa, sekä kovia rasvoja ja enemmän oikeeta, tuoretta ruokaa. Noh, enempiä selittämättä te varmasti tiiätte että jouluruoka on yleensä ihan kaikkea muuta. Turvotusta on kertyny ihan kaulasta varpaisiin saakka ja muutenkin tajuton pöhötys päällä. Mietin vaan josko mahdun uudenvuoden mekkoon ja voisko joulutortut vaan sittenkin olla terveellisiä?

3. Uhmaikäinen hyppii seinille ja päivärytmi.. mikä se taas olikaan?

Kiitos suomalaiselle varhaiskasvatukselle näin alkuun. En tiedä mitä mä tekisin tai missä tilassa mun mielenterveys olis mikäli olisin lasten kanssa aina kotona. J tarviis jatkuvasti aktiviteetteja ja nää täysin rutiinittomat päivät pahentaa päätään nostelevaa uhmaikää ja sen tuomia ihanuuksia entisestään. Tästä ei voi kyllä syyttää kun itseä; mä en oo sellanen äiti joka jaksaa järkätä ihan_koko_aika jotain puuhaa, lähtee kaks kertaa päivässä leikkipuistoon ja toisekseen omena ei oo pudonnu kovin kauas puusta, sillä mä oon ihan samanlainen.

Jos rutiineihin tulee muutoksia ja päivät menee täysin omalla painollaan, niin alkaa pääkopan sisällä lautasia kilkuttava apinakin vetää kuperkeikkaa. Odotan et pääsen takas meidän rutiineiden pariin ja J pääsee päiväkotiin näkeen kavereita. Tekee meille molemmille ihan hyvää ja jaksetaan sit illat ja viikonloput elää taas sovussa❤️

Mites teidän joulu meni? Ootatko säkin arkeen paluuta vai saisko joulu jatkua vaan vielä?

Ens viikolla siirretään katse kohti uuttavuotta ja erityisesti uuden vuoden lupauksia! New year, new me vai miten se meni?

Seuraa myös instagramissa!
0