Ihanaa alkanutta viikkoa ♡ Toivottavasti sulla se alkoi pikkasen paremmin kun mulla. Kiitos kellojen siirron, heräsin pirteänä jo seitsemältä, vaikka ulkona olikin superhämärää. Aamu nyt ei kuitenkaan lähtenyt ihan toivotulla tavalla ja Murphyn laki – ”kaikki mikä voi mennä pieleen, niin menee” tuntui toistelevan itseään koko aamun.

Koitin nauttia päivän ainoasta auringonvalon pilkahduksesta kun tää tapahtui, lol.

Vaikkakin lähtö viivästyi taas, koska Jontulle sattui pitkästä aikaa pieni pissavahinko, tietenkin kun kaikki kerrokset pitkistä kalsareista haalariin oli jo puettu, niin silti koitin vielä tsempata itteeni kun päästiin vauvan kanssa lähtemään päiväkodilta. Oon suuri itsensä motivoimisen puolesta puhuja ja jaan blogin lisäksi paljon somessakin vinkkejä, miten saada esimerkiksi siivottua sillon kun ei huvittaisi ja koitan taklata to do-listoja oli mielentila mikä tahansa. Elän vähän sillä mentaliteetilla, että jos kämppä on räjähtänyt – olen epäonnistunut.

Halusin nyt tulla kuitenkin jakamaan, että joskus on ihan ok heittää hanskat tiskiin ja olla tekemättä mitään(tavallaan ehkä haen hyväksytystä, koska pieni omantunnon ääni kolkuttelee että heitin tän päivän ”hukkaan”). Mun oli tarkotus tänään mm. ottaa vauvan 1kk kuvat ja siivota vaatekaappia, mutta kun mun kolmas kahvikupillinen meni nurin parvekkeen pöydälle, tajusin että nyt on vaan turha enää koittaa pakottaa tätä päivää. Käperryin beben, herkkujen ja läppärin kanssa sänkyyn, laitoin pyörimään Julia Robertsin rakkauskomediahöttö-leffan Netflixistä ja tässä mä istun edelleen.

Jotenkin tää nykypäivän kiireen kulttuuri on saanut sen illuusion aikaan, että kun on kiire, koko ajan jotain tehtävää ja hirvee määrä deadlineja, on silloin onnistunut ja sulla menee hyvin. Vaikka oon äitiyslomalla, niin järjestän itelleni koko ajan jotain tehtävää ja oon ollut viime päivinä tosi stressaantunut, sillä tuntuu että hirveesti on tekemättä, vaikken oikeesti ihan selkeästi edes tiedä mitä. Onko mulla ihan oikeesti niin paljon asioita tehtävänä, vai oonko stressaantunut, koska kaikkienhan pitää stressata jatkuvasti jostakin? Stressaanko oikeita asioita vai stressaanko itse stressaamista?

Joten kyllä, meidän kämppä on tällä hetkellä kun hävityksen helvetti, pyykit on pesemättä, vaippoja lojuu joka nurkassa, roskikset oottaa viejäänsä ulko-oven vieressä ja mun aamupala, lounas ja välipala oli suklaa. Ja joo olisin tekopyhä jos nyt sanoisin että en tuntis itteeni vähän huonommaksi ihmiseksi kun näin on, mutta ainakin mä sain nollata ajatuksia tänään.

Unohdan nyt to do-listan hetkeksi ja aion huomisen aikana miettiä, mitä konkreettisia stressin aiheita mulla oikeesti on. Jos en voi tehdä niille mitään, unohdan ne ja jos voin, niin hoidan ne pois alta. Sen jälkeen voin katsoa uudelleen, mihin haluan keskittyä ja panostaa loppuvuoden ja miettiä esimerkiksi meidän aamurutiinit uudelleen, koska muutos rutiineihin antaa aina lisäboostia arkeen ja jos aamut sujuu saumattomasti, niin yleensä koko päivä kulkee helpommin.

Kiinnostaisko sua muuten kuulla miten suunnittelen rutiineja? Kerro kommenttikenttään! Kivaa viikkoa, muista säkin relata välillä ♡

Seuraa myös instagramissa!
0